”Leirilippukunnissa kaikki hyvin”

Jamboreella leirilippukunta on pieni suomalaisuuden yksikkö keskellä suurta ja kansainvälistä leiriä. Leirilippukunnan ulkopuolella on kulttuurien sulatusuuni, mutta omilla teltoilla meno on loppujen lopulta aika suomalaista. Se on jamboreen ajan koti, levähdyspaikka ja tukikohta. 36 väiskipäistä leiriläistä ja heidän neljä johtajaansa. Suomalaisten leirilippukunnat sijoittuvat eri puolelle laajaa alaleirien aluetta. Pieniä suomalaisia yksiköitä joiden välillä toimivat – lippukuntavälittäjät Minna Nousiainen (Tarmontytöt, E-KP) ja Mikko Leppänen (Kulosaaren partio, PäPa).

Mitä tekee lippukuntavälittäjä?

Lippukuntavälittäjä voi kuulostaa vähän hassulta pestiltä. Mihin niitä lippukuntia välitetään? ” Me huolehdimme viestimällä, kouluttamalla ja leirilippukuntien johtajistoja tukemalla, että kaikki leirilippukunnissa saavat jamboreesta irti mahdollisimman paljon hyötyä ja onnea,” Mikko selventää.

Lippukuntavälittäjä on Suomen joukkueen leirilippukuntia yhdistävä side, jonka hyppysissä on jamboreen aikana tieto siitä, missä mikäkin leirilippukunta milloinkin seikkailee ja miten arki leirilippukunnassa sujuu.

Minna on ollut kahdella maailmanjamboreella leirilippukunnanjohtajana, joten hänellä on vahva käytännön kokemus tukenaan. ”Tässä pestissä on kaikkein tärkeintä taata leiriläisille onnistunut jamboree. Sen eteen teemme Mikon ja leirilippukunnanjohtajien kanssa töitä,” Minna tiivistää. Yhdessä Mikon ”paperisuurleiripurjehtijaosaamisen” kanssa he muodostavat erinomaisen tiimin.

Mikko muistuttaa vielä: ”Osallistujakeskeinen suunnittelu on kaiken avain. Koko joukkueen pitää tuntea osallistujat ja muistaa, kenellä tätä kokemusta tehdään.” Jep. Vaikuttaisi siltä, että isoon pestiin on valittu juuri oikeat ihmiset.